Kurikan Museonmäen kesäteatteri
Näyttämö ja katettu katsomo
Katetussa katsomossamme et kastu!
Kurikka-Seuran kesäteatterissa aiemmin esitetyt näytelmät
1990-luvun loppupuolella Kurikka-Seura ryhtyi esittämään Museonmäellä kesäteatterinäytelmiä, minkä vuoksi Museonmäelle päätettiin rakentaa kunnolliset puitteet näytelmille 2000 -luvun alussa. Arkkitehti Timo Hakamäki suunnitteli mäen rakennuskannan talonpoikaistyyliin sopivan kesäteatterinäyttämön ja katetun katsomon, joista jälkimmäinen valmistui kesällä 2007.
Näytelmätoimintaa ovat tukeneet mm. Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto ja Kurikan kaupungin Kulttuuritoimi.
Kaksipa poikaa Kurikasta
Kuuluisaan kansanlauluun perustuva musiikkinäytelmä Kaksipa poikaa Kurikasta sai ensi-iltansa Kurikka-Seuran kesäteatterissa 2018. Näytelmä tehtiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Murreseura Krannit ry:n kanssa.
Käsikirjoitus: Raija Peltomaa
Ohjaus: Jorma Aro
Musiikki: Ari-Matti Tuomisto ja Risto Ala-Ikkelä
Keskellä kirkasta päivää
Komedianäytelmä kieltolain ajasta. Esitys rakentuu ristiriitaisen pariskunnan ympärille. Hurskas emäntä kannattaa kieltolakia, mutta samaan aikaan isäntä hankkii lisätienestejä keittämällä pontikkaa. Virkavaltakin on jatkuvasti kintereillä.
Käsikirjoitus: Ari Loukasmäki ja Jenni Laurila
Ohjaus: Kari Mäki
Kantaesitys 30.7.2016
Kuvitus: Samuli Paulaharju, teoksesta Metsän satua ja totta (1945)
Runopolkuja
– Pienen tytön seikkailu luonnon helmassa
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jenni Laurila
Esitysvuosi: 2015
Runopolkuja on Samuli Paulaharjun runokirjasesta Metsän satua ja totta (1945) ammentava koko perheen näytelmä, joka on musiikillinen ylistys Suomen luonnon runolliselle kauneudelle. Näytelmässä seikkailee pieni Metsän tytär, joka runopolkuja kulkiessaan tutustuu Suomen luontoon, sen monipuolisuuteen ja asukkaisiin sekä myös saduista tuttuihin hahmoihin. Näytelmä on sadunomainen, mutta opettavainen kertomus lapsille ympäristöstämme. Esitys sai ensi-iltansa la 1.8.2015 Samuli Paulaharjun juhlavuoden kunniaksi.
Kuvitus: Samuli Paulaharju
Reppuherra
– Samuli Paulaharju 140 vuotta
Ohjaus: Eija-Irmeli Lahti
Käsikirjoitus: Kirsti Manninen
Esitysvuosi: 2015
Reppuherra pohjautuu Kirsti Mannisen aiempaan Samuli Paulaharjusta kertovaan näytelmään Mettäperän poika, joka sai ensi-iltansa 2003.
Näytelmä toteutettiin yhteistyössä Samuli Paulaharjun säätiön, Harrastajateatteri Synkyn, Jurvan Teatterin ja Kurikan kulttuuritoimen kanssa.
Äidit katsovat tyttäriään
– Tarina isänmaan sydämestä
Käsikirjoitus ja ohjaus: Jenni Laurila ja Ari Loukasmäki
Apulaisohjaaja: Leena Tuuri
Esitysvuodet: 2012 ja 2013
Käsiohjelma
Äidit katsovat tyttäriään kertoo kotirintaman taistelusta ja perhe-elämästä viime sotien ja välirauhan aikana 1930-1940-luvuilla Suomessa – erityisesti Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva kuvaus kotirintaman ponnisteluista naisten ja lasten näkökulmasta. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet opiskelija Jenni Laurila ja tradenomi Ari Loukasmäki. He toimivat myös näytelmän ohjaajina.
Näytelmän keskiössä olevan Keski-Loukolan perheen äiti ja tyttäret kuuluivat Lotta Svärd -järjestöön, kun perheen isä joutui rintamalle. Naiset, lapset ja vanhukset tekivät arjen askareet sillä välin, kun työikäiset miehet olivat rintamalla.
Nykyajan ihmisellä on opittavaa sota-ajan yhteisöllisyydestä, ja näytelmä valaisi käsitystä siitä, millaista elämä rintaman ulkopuolella on tuohon aikaan ollut. Kenenkään ei tarvitse olla yksin, kun voi turvata toiseen ihmiseen hädän hetkellä.
Rapakon takana
– Kurikkalainen sukutarina Atlantin molemmin puolin
Käsikirjoitus: FT Kirsti Manninen
Ohjaaja: Arto Myllärinen
Apulaisohjaaja: Seppo Salomäenpää
Koreografi: Eliisa Erävalo
Esitysvuodet: 2008, 2009 ja 2010
Käsiohjelma
Kirjailija, FT Kirsti Mannisen kirjoittama näytelmä kertoo Amerikan siirtolaisuudesta Kurikassa ainakin 1500-luvulta asti asuneen Plosilan suvun vaiheiden kautta. 1800-luvun lopussa ja uuden vuosisadan vaihteessa Plosilaa asuttivat kirkkoväärtti Hermanni Hermanninpoika Plosila (1816-1893), entinen Mäki-Rahko ja Ala-Äijälä, vaimonsa Hedvig Havusen (1825-1912) kanssa, jonka Hermanni oli hakenut Kauhajoen Havusesta uudeksi emännäkseen, kun Plosilan tytär Anna Liisa (1821-1847) oli kuollut synnytykseen. Anna Liisalta jäi yksi poika, Iisakki (1841-1914), jolle ostettiin Mäki-Reinikan talo, jolloin Iisakki vaihtoi nimensä talonsa mukaiseksi.
Hedvigille ja Hermannille syntyi suuri lapsikatras, josta suurin osa lähti Amerikkaan tuon ajan siirtolaisuusaallon matkassa. Syitä lähtöön oli monia: mm. tsaarin armeijaan lähtemisen ja sitä kautta emämaa Venäjän sotiin joutumisen pelko sekä Suomen itsenäisyyden aiheuttamat kipuilut. Kun vielä ajan tavan mukaan talon yleensä sai vanhin poika, joutuivat nuoremmat etsimään toimeentulonsa muualta. Mutta Plosilasta lähti vanhin poika ensin: Hermanni Hermanninpoika (s.1858) osti piletin Amerikan junaan ja laivaan vuonna 1888. Voimme vain arvailla syitä tähän. Näytelmä esittää niistä yhden mahdollisuuden.
Tästä alkaa Rapakon takana – näytelmä. Näytelmän kuluessa saamme seurata Plosilan Hermannin ja hänen sisarensa Maija Liisan (1856-1929) perillisten vaiheita aina näihin päiviin saakka, jolloin vuonna 1546 Kyrönjoen penkkaan kuokkansa iskeneen Ambrosius Plusius Plosilan ja emäntänsä Lucian raivaamilla pelloilla pelataan golfia! Näytelmän myötä pääsemme kurkistamaan myös Amerikan kultalaan, jossa uuteen maahan ja kieleen sopeutumista harjoittelevat, ainakin kahdessa polvessa lähteneet, plosilaaset elävät, rakastavat ja kuolevat. Uudet sukupolvet ovat jo täysin uuteen isänmaahansa sitoutuneet, amerikkalaistuneet. Lähes sadan vuoden aikana yhteydet entiseen kotimaahan katkeavat, eikä serkku enää serkkuaan tunne.
Suomeen jääneet sukupolvet elävät, rakastavat, sikiävät ja kuolevat samalla tavoin. Suku laajenee, eikä yhteyksiä enää pidetä kuten ennen, kun ihmiset tunnistivat toisensa jopa ulkonäöstä, olemuksesta ja puheparresta. Itsenäisessä Suomessa saatiin perheeseen ensimmäinen ylioppilas ja siitä alkaen lähdettiin koulutuksen perässä City-Suomeen. Plosilan talo jakaantui ja sai uudet isännät; toki Plosila-nimi on säilynyt sukupolvesta toiseen – niin Kurikassa, Suomessa kuin Amerikassakin – nyt siis jo lähes 500 vuoden ajan. Internetin aikakaudella olemme jälleen löytäneet toisemme! Tästäkin näytelmä kertoo. Voi sitä pitää ihmeenäkin. Onnellisena sellaisena.
Kurikan kesäteatteri herätti Plosilan suvun historian eloon ohjaaja Arto Myllärisen ja apuohjaaja Seppo Salomäenpään johdolla. Rapakon takana – näytelmän tarina pohjautuu eniten Armas Jaakko Tuomelan (s. 1907 Kurikan Plosilassa, k. 2001 Järvenpäässä) tarinoihin, jotka valikoi ja toimitti hänen pojantyttärensä Penni Airas, sekä amerikkalaisten osuus Floridan Melrosessa asuvan John William Plosilan (s. 1917 Wakefield, Michigan) kirjoittamiin tarinoihin sukunsa vaiheista. Lisätietoja ovat antaneet myös: Pentti Plosila (Mikkeli), Walter Plosila (Hinckley, Ohio), Oiva Rinta-Kurikka (Kurikka) sekä Eija Tuomela-Lehti (Järvenpää), joita kiitämme.
Häjypoika ja hajamieli
– Maallista ja taivaallista rakkautta Alasten pappilassa
Käsikirjoitus: FT Kirsti Manninen
Ohjaaja: Draamapedagogi Kirsti Mäkelä
Esitysvuodet: 2005 ja 2006
Kirjailija, FT Kirsti Mannisen kirjoittama näytelmä kertoo vuonna 1912 Kurikan seurakunnan kirkkoherraksi valitun rovasti Yrjö Alasen ja rovastinna Helmi Alasen o.s. Karstenin ja perheen elämänvaiheista Kurikassa lähes neljän vuosikymmenen ajalta. Näytelmässä nähdään myös koko sisarussarja sekä muita sen ajan kurikkalaisia, kuten automonttööri Yrjö Jokipii ja kulkumies Jees Iikkoo.
Alasten perheen lapset vaikuttivat Kurikassa elämänsä aikana paljon. Varsinkin Aarne Alanen on jäänyt monien kurikkalaisten muistoihin toimiessaan kunnanlääkärinä viisi vuosikymmentä, kuten myös Yrjö isän apulaisena ollut pastori Yrjö J.E. Alanen, joka toimi myöhemmin teologisen tiedekunnan professorina. Vanhimmat kurikkalaiset muistavat vielä sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alasen, joka palasi vielä vanhempanakin aina kesiksi Kurikkaan. Oikeustieteen professori Aatos Alanen oli aktiivinen evankelinen maallikkopuhuja sekä urheiluseura Kurikan Ryhdin perustaja. Sairaanhoitaja Aune Alanen sekä Kurikassa pankkineitinä toiminut ja myöhemmin juristiksi valmistunut Sylvi Alanen ja nuorimmainen Aulis J. Alanen ovat monen vanhimman kurikkalaisen muistoissa.
Kurikka – Seuran harrastajateatterilaiset herättivät näytelmässä eloon Alasten perheen elämänvaiheet sekä vanhan Kurikan tunnelman ohjaaja draamapedagogi Kirsti Mäkelän johdolla.
Yhdessä Kirstit asiantuntijan ottein loivat Kurikka-Seuran harrastajateatterilaisten kanssa kesäteatterista nautittavaa katsottavaa ja kuultavaa. Näytelmä perustuu perheen nuorimmaisen, häjypojan sittemmin professori historioitsija Aulis J. Alasen kirjoittamaan perhehistoriaan Perinteitä ja paljastuksia.
Mettäperän poika
– Samuli Paulaharjun elämä
Rintakyliä ja larvamaita -teoksen pohjalta
Käsikirjoitus ja ohjaus: FT Kirsti Manninen
Henkilöohjaus: Epp Saar
Esitysvuodet: 2003 ja 2004
Kunnianosoitus Mettäperän pojalle
Samuli Paulaharju syntyi vuonna 1875 kurikkalaiseen kärryseppien sukuun Kampinkylään, pitäjän larvamaille Karhunvuoren laitaan. Paulaharjun torpan poika oli kirjatoukka pienestä pitäen, vaikka yrittikin kansakoulun jälkeen tehdä töitä niin puotipuksuna kuin suota kuokkimalla. Kun Samuli, nuoren vaimonsa yllyttämänä, vihdoin hakeutui Jyväskylän seminaariin, ei pitäjästä tahtonut löytyä takuumiestä hänen opintolainalleen.
Alta kulmain seurasivat kurikkalaiset tulevina vuosikymmeninä outoa reppuherraa, joka opetti talvet ensin karjalaisella kyläkoululla, sitten Oulun kuuromykkäinkoulussa mutta käytti kaiken vapaa- aikansa ja kesälomansa koluamalla Karjalan ja pohjola syrjäseutuja. Kasvava perhe hakeutui kesäisin sukulaisten turviin Kurikkaan, kun isä resusi pitkin maailmaa. Oliko siinä nyt mitään järkeä?
Vasta kun Paulaharju vuonna 1932 julkaisi Härmän aukeilta – teoksen, heräsivät kurikkalaisetkin. Miksei mies tehnyt kirjaa kotipitäjästään? Olihan Samuli jo nuorena pojankloppina kerännyt muistitietoa omilta isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan ja toimittanut 1900 – luvun alussa valtavan laajan Kurikan murre- ja perinnekeräelmän Suomalaiselle Kirjallisuuden seuralle.
Tämä teatteriesitys, joka sadan eri-ikäisen kurikkalaisen voimin saatiin rakennettua Kurikan museonmäelle, oli tämän ajan ihmisten kunnianosoitus pitäjän suurelle pojalle. Se oli sydämiin ja sydämestä rakennettu muistomerkki.
Mettäperän poika ei ollut mikään elämänkertanäytelmä, vaikka se myötäilikin Paulaharjun pitkän elämän kaarta torpanpojasta kansanperinteen kerääjäksi ja professoriksi. Esitys perustui lähes kokonaan Paulaharjun omiin teksteihin ja ennen muuta Rintakyliä ja larvamaita – teokseen. Se kertoi vanhasta Kurikasta, Paulaharjun omasta suvusta ja elämänvaiheista sellaisena kuin Paulaharju on itse niitä kuvannut. Ennen muuta esityksen tekijät ovat halunneet välittää nykyajan katsojille sen syvällisen ihmisen ja elämän ymmärryksen, joka huokuu Paulaharjun jokaisesta sanasta.
Ulosserelli
Käsikirjoitus ja ohjaus: Perinteen tutkija Vuokko Kivisaari
Esitysvuosi: 2001
Pikiöljyä pistoksiin
Käsikirjoitus ja ohjaus: Perinteen tutkija Vuokko Kivisaari
Esitysvuodet: 1999 ja 2000
Elomaan Samelin valssi
Käsikirjoitus ja ohjaus: Perinteen tutkija Vuokko Kivisaari
Esitysvuosi: 1998